Olen tavoilleni uskollisena hieman viime tipassa paikalla Sanmayan tiloissa. Makea teen tuoksu toivottaa minut tervetulleeksi. Vaihdan hiljaisia tervehdyksiä muiden joogaajien kanssa. Levitän mattoni paikoilleen ja haen joogatiilet, bolsterin ja viltin. Vedän jalkaani vanhat villasukat, jotka rakas mummoni on tehnyt minulle kauan sitten. Istun alas ja huokaisen. On sunnuntai-ilta, oman yin-hetkeni aika.

"Kaikki käyvät omia taisteluitaan.

Mutta milloin tämä sota loppuu?

Milloin lakkaan ajattelemasta

että olen surkea ja huono

aina itselleni vääränlainen?"

Koen jokaisen joogatunnin alkaessa jonkinmoisen ajatusmyrskyn, jossa olen huolissani siitä, osaanko rentoutua ja hengittää oikein. Onneksi pian tunnin alettua ohjaaja lausuu taikasanat: "Yin ei ole suorittamista." Tunti keskittyy oman hengityksen tarkkailemiseen ja pysähtymiseen. Tukahduttava tunnollisuuteni alkaa pikku hiljaa hellittää otettaan ja alan hengittää vapautuneemmin. On lumoavaa huomata kerta toisensa jälkeen, kuinka suorittamisesta vapautuminen mahdollistaa sen, että pystyn tekemään harjoituksen juuri niin vahvalla intensiteetillä kuin se sillä hetkellä on mahdollista.

"Nostan kädet pystyyn

huudan

Anteeksi!

En täyttänyt odotuksianne!

Itsenikin niin karvaasti petin."

Olen käynyt yin-joogassa kausittaisesti jo muutaman vuoden ajan. Kun urakriisin nostattamat uupumus- ja masennusoireet vetivät mieleni mustaksi erään superhellekesän pitkinä viikkoina, oli yin-jooga yksi niistä harvoista asioista, joiden avulla pystyin edes hetkellisesti tyynnyttämään ahdistuksessa rämpivää mieltäni. Muistan tuolta hikiseltä uupumuskesältä erityisenä erään joogaharjoituksen, jonka aikana rentouduin ja torkahdin hetkeksi. Näin unta jättiläismäisestä valaasta, joka kellui valtameressä. Valaalla oli päässään ruskea, korvaläpällinen karvalakki. Näky oli hyvin rauhoittava ja lohdullinen: suuri eläin kellui meren sylissä eikä sillä ollut tarvetta kiirehtiä mihinkään. Kerroin tunnin päätyttyä valaasta joogaohjaaja Johannalle ja hän kertoi vesi-elementin olevan usein yhteydessä alitajunnan asioihin. Tuon joogahetken jälkeen mieleni oli tyyni ja kirkas.

"Tänään harjoitus on minulle vaikea

ryystän itkuräkää ja itken pettymyksiäni

asanat niistävät minua hellästi

keventävät surujeni reppua

tekevät rakkaudelle tilaa."

Yin-jooga aktivoi minussa tunteita ja ajatuksia, joista en välttämättä ole ollut kunnolla tietoinen ennen harjoituksen alkua. Joskus olen kirjoittanut kesken joogaharjoituksen mieleen nousseet ajatukset ylös ja vapautunut jatkamaan harjoitusta rauhassa. Moni runo on saanut alkunsa joogamatolla saatujen oivallusten pohjalta.

"Hetkeksi tavoitan jotain

jonkin pienen ytimen olemassaolon

sirun elämän päiväkirjasta

laitan sen talteen ja annan kasvaa

Ehkä se jo huomenna itää

kasvaa silmuksi maailmojen multiin."

Yin-jooga on tuonut elämääni mahdollisuuden tutustua omaan itseeni ja ajatuksiini. Se on vahvistanut kehon ja mielen yhteyttä ja opettanut minua kääntymään sisäänpäin kysymään itseltäni, mitä tarvitsen juuri kyseisessä hetkessä. Se ei kuitenkaan tee ketään ihmisyydessään valmiiksi, mutta se voi tarjota kiireisen arjen keskelle rauhallisen keitaan. Siellä ihminen voi nollata kierroksiaan, kuunnella itseään ja ymmärtää olojansa. Joogamatolla harjoituksen loppupuolella kuolleen miehen asennossa maatessa voi tavoittaa itsensä ja huomata, miten mieli ja keho ovat tunnin myötä rauhoittuneet. Päivän kiireet ovat sulaneet kadoksiin. Sydän ja omat ajatukset tuntuvat hieman kevyemmiltä kantaa. 

"Harjoitus on päättynyt

kävelen pimenevässä illassa autolle

syyssade istahtaa lätäköihin kysymättä

Kiitän itseäni harjoituksesta

olen unohtanut huoleni jonnekin

lasken sotakirveen alas

En jaksa hermoilla mistään

annan asioiden kulkea uomissansa

hengitykseni lempeän syvyyden sylissä."

..........................

Kirjoittaja Heli Kataja on sairaanhoitaja ja runoilija ja käy joogatunneilla Joogakoulu Sanmayassa. Tässä blogitekstissä olevat kursivoidut tekstit ovat syntyneet joogaharjoitusten myötä.

Helin runoja voit seurata Instagramissa @heskanrunoja ja Facebookissa Heskan runoja - pirtelöä ja pohjasakkaa.