Väsymys voi tuntua ainakin kahdella aivan erilaisella tavalla.

Ensimmäisessä silmät painavat, mutta pää jatkaa työpäivää vielä sängyssäkin. Ajatukset hyppivät asiasta toiseen, leuka kiristyy ja pienetkin äänet ärsyttävät. Keho on väsynyt, mutta jokin sisällä pitää edelleen vauhtia yllä.

Toisessa olo on raskas ja sumuinen. Ajatukset eivät oikein liiku, aloittaminen tuntuu vaikealta eikä mikään huvita. Tekisi mieli vetäytyä sohvalle, vaikka siellä on ehkä oltu jo koko ilta.

Molemmista voi käyttää samaa sanaa: olen väsynyt.

Hermoston näkökulmasta kyse voi kuitenkin olla kahdesta erilaisesta vireystilasta. Siksi sama harjoitus ei välttämättä sovi kumpaankin.

Levoton väsymys: keho ei ole vielä saanut viestiä, että tilanne on ohi

Ylivireydessä hermosto on edelleen valmiina toimintaan. Keho voi olla uupunut, mutta sisäinen kierrosluku pysyy korkealla.

Sen voi huomata esimerkiksi näin:

• ajatukset eivät pysähdy

• hengitys tuntuu pinnalliselta

• hartiat, leuka tai vatsa ovat jännittyneet

• keskittyminen poukkoilee

• nukahtaminen on vaikeaa

• pienet vastoinkäymiset tuntuvat tavallista suuremmilta.

Tässä tilassa kehon käskeminen rauhoittumaan harvoin auttaa. Rauhoittuminen ei ole tahdonvoimakysymys.

Kehon täytyy saada riittävästi kokemuksia siitä, että tekemisen voi hetkeksi lopettaa. Silloin avuksi voivat tulla esimerkiksi rauhallinen rytminen liike, miellyttävä kosketus, hyräily, ympäristön hidas katseleminen tai uloshengityksen lempeä pidentäminen.

Hengitystä ei tarvitse pakottaa syväksi. Joskus jo yksi hieman tavallista pidempi uloshengitys riittää.

Sumuinen väsymys: energia on vetäytynyt

Alivireisessä tilassa olo voi olla raskas, tyhjä tai poissaoleva. Kehossa ei välttämättä tunnu voimakasta stressiä, mutta yhteys omaan energiaan on vähentynyt.

Sen voi huomata esimerkiksi näin:

• aloittaminen tuntuu vaikealta

• keho tuntuu raskaalta tai tunnottomalta

• ajatukset kulkevat hitaasti

• katse jää helposti yhteen pisteeseen

• ympäristö tuntuu kaukaiselta

• tekisi mieli vetäytyä kaikesta.

Tähän tilaan hyvin hidas hengitys tai pitkä paikallaan oleminen ei aina ole paras ensimmäinen harjoitus. Jos vireys on jo matala, lisärauhoittaminen voi tehdä olosta entistä tahmeamman.

Keho saattaa hyötyä enemmän pienestä aktivaatiosta: seisomaan nousemisesta, jalkojen painamisesta lattiaan, käsien hieromisesta, valoon katsomisesta, musiikista tai hieman napakammasta liikkeestä.

Tarkoituksena ei ole pakottaa itseä pirteäksi. Tavoitteena on kutsua kehoa takaisin yhteyteen ympäristön ja oman elävyyden kanssa.

Ensin tunnistetaan, sitten valitaan harjoitus

Tässä on koko vireystilan säätelyn ydin.

Harjoitusta ei valita siksi, että sitä pidetään yleisesti hyvänä tai rauhoittavana. Se valitaan sen perusteella, mitä kehossa tapahtuu juuri nyt.

Kehon sisäisten viestien havaitsemista kutsutaan interoseptioksi. Sen avulla huomaamme esimerkiksi sydämen sykettä, hengitystä, lämpöä, jännitystä, nälkää ja väsymystä. Interoseptio osallistuu myös tunteiden ja oman tilan tunnistamiseen. Kehon viestit eivät kuitenkaan ole aina selkeitä, joten niitä opetellaan kuuntelemaan vähitellen.

Kokeile kysyä itseltäsi:

• Onko kehossani liikaa vai liian vähän energiaa?

• Tuntuuko oloni levottomalta vai sumuiselta?

• Haluaisiko kehoni pienentyä ja vetäytyä vai päästä purkamaan liikettä?

• Tarvitsenko nyt rauhaa, lepoa, virkeyttä, selkeyttä vai yhteyttä?

Jos et tiedä vastausta, voit kokeilla hyvin pientä liikettä ja huomata, mitä tapahtuu.

Kahden minuutin kokeilu

Aseta molemmat jalat lattialle ja katsele ympärillesi. Huomaa, missä olet.

Paina jalkapohjia muutaman sekunnin ajan lattiaa vasten ja päästä irti. Toista kolme kertaa.

Tunnustele sitten oloasi.

Jos tunnet levottomuutta ja sisäistä kiirettä, kokeile keinuttaa kehoa rauhallisesti puolelta toiselle ja päästää uloshengityksellä hiljainen humina.

Jos tunnet raskautta ja sumuisuutta, nouse mahdollisuuksien mukaan seisomaan. Ravistele käsiä, siirrä painoa jalalta toiselle ja anna katseen liikkua huoneessa.

Pysähdy lopuksi.

Muuttuiko jokin?

Ehkä hengitys kulkee hieman vapaammin. Ehkä jaloissa tuntuu enemmän voimaa. Ehkä huomaat selvemmin, mitä tarvitset seuraavaksi. Tai ehkä et huomaa muutosta lainkaan.

Sekin on hyödyllistä tietoa.

Hermoston säätely ei tarkoita jatkuvaa rauhallisuutta

Elävä hermosto saa aktivoitua, innostua, väsyä ja vetäytyä. Tavoitteena ei ole poistaa näitä tiloja, vaan vahvistaa kykyä huomata ne ja löytää tarvittaessa takaisin kohti sopivampaa vireyttä.

Vagushermon Viisaus -verkkokurssilla et saa vain yhtä kaikille tilanteille tarkoitettua rauhoittumisharjoitusta. Opit valitsemaan harjoituksen sen mukaan, tarvitsetko juuri nyt:

• virkeyttä

• rauhoittumista

• palautumista

• keskittymistä

• maadoittumista ja yhteyttä.

Sinun ei tarvitse aina rauhoittua. Ensin täytyy huomata, missä tilassa olet.

Kurssin viiden viikon polku auttaa sinua tunnistamaan hermostosi viestejä, kokeilemaan erilaisia kehollisia harjoituksia ja kokoamaan niistä oman arkeesi sopivan työkalupakin.

Tunnista. Säätele. Vahvista.

Näitä taitoja voit oppia Vagushermon Viisaus -verkkokurssilla itsenäisesti. Lisätiedot löytyy täältä: https://www.sanmaya.fi/vagushermon-viisaus

Lähteet

• Khalsa, S. S. ym. (2018). Interoception and Mental Health: A Roadmap. Biological Psychiatry: Cognitive Neuroscience and Neuroimaging, 3(6), 501–513.

• Zaccaro, A. ym. (2018). How Breath-Control Can Change Your Life: A Systematic Review on Psycho-Physiological Correlates of Slow Breathing. Frontiers in Human Neuroscience, 12, 353.

_______________________________________________________________________________________________________

Kirjoittaja on Mia Ulvila, kasvatustieteen maisteri, työhyvinvointiasiantuntija ja jooganopettaja SJL® sekä kundaliinijooganopettaja. Hän kouluttautuu Somatic Experiencing® -menetelmään ja työskentelee hermoston säätelyn, kehollisuuden, palautumisen ja traumasensitiivisen joogan parissa. Mia on Sanmayan perustaja ja tunnettu käytännöllisestä, lempeästä ja kehoa kunnioittavasta tavastaan käsitellä hyvinvointia.